FerLibr

Fergana piste Fi

www.fi

Fergana.fi

last update: 27. 07. 2002                                                                           vieraskirja  |  sähköposti  |  pääsivu   


pääsivu
vieraskirja
sähköposti



Myös meilla on (venäjäksi):
Ferganan kirjasto
H. Zakirovin arkisto
Ferganan aikakauskirja

Kavafis.ru
Uzbekistanin nykykirjallisuus

 


SHAMSHAD ABDULLAJEV Ц RUNOT

MYYTTI

Nuori mullah seisoo suonikkaalla kummulla,
punatukkainen turkkilainen on turhautunut rajaseutujen
uuvuttavaan tapahtumattomuuteen. (Ei
ole maailmassa paperia, joka kieltäisi meitä
nauttimasta kuoleman makeaa juomaa, hän sanoi.)
Laaksossa, tasaisten hautarivien välissä, on keltaisten
pensaiden alla savikyttyrä, ilma saas teista raskas.
Hän näkee etelän kädet hautamonumenttien ihottuman yllä, on
heinäkuun puoliväli. Miehen harmaa aataminomena
peitti kappaleen kannokkoista aukeaa
ja kaukana näkyvän valkaistun siirtomaatyylisen talon. Kasvoin
loisessa paikassa, mutta kaupungin laitamilla minäkin, sanoi
sumun verhoama mies (nuoren buharalaisen kuparikasvoilla ei ole
selkeitä piirteitä). Hetkeä aiemmin
savunharmaa puhuri on pyyhkäissyt tien yli, ja sinä
aljet silmäsi, niin kuin taivaallinen korkeus olisi imenyt
Useensä keskipäivän auringon. Kotiin laahustaa
kourallinen ihmisiä, haastelevat kärpäsiä, joukko unissakävijöitä.
Ajattelen, kuinka he etääntyvät kumarassa
rosoisiksi haljenneiden seinien läpi, ja nuutunut pilkantekijä
istuutuu katonreunukselle pitkään perjantaihin
.

LÄHITIENOO

No niin, vuoristokylien ilmestysten keskellä
kahden kilometrin päässä kaupungista näkyy
nuoruusvuosien vanha, tyhjä allas, sen ruosteinen kulma.
Mosaiikkipohjalla ei ole edes pahanhajuista vettä.
Rapistuneiden pylväiden välissä on muutama peittämätön pää.
Miehen vanhanaikainen viitta on mukava syysharmaudessa, siellä,
suurten pääkaupunkien ulkopuolella, kuivien
savitiiliraunioiden luona
hän ottaa askeleen rikkomatta mykkää kohtausta:
terävä ulkonema vielä kauempana silta ilman aurinkoa, ja sen
takana puiston umpikuja, jossa on lukuisia madonsyömiä patsaita.
Viiden, kuuden mukulakivilaatan sammaloitunut paise,
rannan uuma sinisen liman peitossa Ц jonkun otsa,
paikallinen kopea baburidi, syntymämerkki kulmakarvojen välissä.
Tämä kasvottomuus kasautuu täyttääkseen tulevan
yltäkylläisyyden Ц kerran, sitkeiden pelkojen keskellä,
puutarhassa, isonveljen työhuoneessa,
vierashuoneessa, keskipäivän teepöydässä.
Mene, muukalainen. Uusi pyörre
pöyhii hiekkaista nukkaa polveilevalla niityllä
ja mustat lehdet hakkaavat niin kuin sormista ravistettaisiin rohtimia
marraskuisen aamun satunnaisessa tuulenpuuskassa.

VÄLIMEREN IKÄVÄ

Tässä. Armas kurjuus kiinnittyy
lähimpään autiomaahan. Täällä on avaraa, mutta silmät kiinni
vielä avarampaa. Eilinen kirkkaus painostavassa esikaupungissa
oli kuivempi, multaisempi. Ja raato
sekoittuu leijailevaan tomuun kuin
(umpimähkään) lehdessä teilatut persialaiset. Vapaus
tukahduttaa vapauden. Alas,
auringon nylkemän poikkipuun alle,
on jäänyt tie. Kenelle
ilmoittaisi?.. Muistuma kaukaisesta aidasta.
Nainen aukaisi ikkunan kuin olisi
heittänyt kädet levälleen ja muuttunut nimettömäksi.
Kuumuus laskeutuu laajenevan autiuden ylle, huomenna on uusien
ohikiitävien hetkien vuoro, matalien ränsistyneiden seinien
keskellä savinen kirjoitus.)
Rikkinäinen tuoli kyyhöttää ammoin hiiltyneen oven varjossa;
taivaan valoläikät pieksevät portaita. On keskipäivä, ampiainen
kiertää sanatonta kehää tunkion yllä. Rukoile,
ettei se olisi sitä miltä näyttää. Veranta on tyhjä,
vesi alkaa kiehua keittiössä. Ennen pitkää
muotopuoli, unohdettu Itä,
kuin uusi pakolainen,
valitsee hidastetun katseen,
joka piileksii mustana vakan alla. Kukkula ja autiomaa
kaupungin takana tuovat mieleen
meren karvauden.

VIIKONLOPPU: KÄVELY YSTÄVÄN KANSSA

Ja me astuimme kumpareiselle aukealle, niin avaralle,
että tehty matka tuntui pitemmältä. Mutta aidan ränsistynyt
taite, sen kirpeänvihreä sammalpeite
ja löyhkäävä tuulenpuuska, joka ylitti meidät umpikujasta
- selän takaa, kuten aina -,
tukahduttivat koristeiden kertoman tahmeaan, epäsointuiseen
harmauteen. Niin tukahtui Pariisikin,
kun Rousseau loi kaupunkiin ensi silmäyksensä.
Suikertelevan tomun ja kuohkeiden, oraalla olevien pensaiden
kovaksi puristama halpa lakeus - tässä se on.
Hiljaisuus saa meidät hidastamaan askeleita. Ja kaikkialla
hengittää se, jokin.
Kevyt aika kuluu hitaasti, aurinko hehkuu, kovakuoriaiset
siirtyilevät raskaasti kuin yrmeät pyhiinvaeltajat sänkipeltoa
pitkin ja - aina yhtä odottamatta - paljastavat kalvaan
punertavat siipensä ja syöksähtävät lentoon.
Kumma kyllä, me pelastumme, noin vain,
pysyttelemme aina tasapainossa, kuten "ne". Olen kurkkuani
myöten täynnä tätä kesäisen avaruuden teennäistä arkisuutta.
Makaamme tallatulla niityllä kädet levällään - kaksi ristiä
linnun näkökulmasta. Hypistelen nuorta ruohonkortta ja
tarraudun kynnellä katoavaan haurauteen; sinä siinä
luet, miten Rimbaud teki (ja tekee) kuolemaa:
tuskan kuiskaamia sanoja - "allah karim",
mutta enkeli on jo kaapattu (kuten aina sunnuntaisin).

KAUPUNGIN LOPPU, UNI

Niin, hän sanoi, Arno-joesta näet kuvajaisesi, itsemurhaajat
hyppäävät toisiin jokiin. Alat hourailla. Ilma
on painunut saviseen mehiläispönttöön ja me sen mukana.
Kesän valo leikkaa kadut syvyyssuunnassa. Niin paljon
salattuja puolia; keskipäivän kouristus -ja on kuin kohti
turvonnutta ikkunaa viuhuisivat numidialaiset nuolet. Oven
takana on kiviromua, sinä tukehdut,
kissa tuijottaa känsäisten muurien luota
ja firenzeläinen elokuva peittyy
kokonaan heliofobian täpliin. Auringonsäde tunkeutuu läpi
huoneen, mittailee vihaista nukkaa jalkojen alla ja härnää
ovelalla viirulla yhteenpuristettuja huulia,
kylvää niille miedon houreen:
Italiam, Italiam, ja lumous raukeaa. Eteläinen kiusa jää
silmänalusiimme kuin kärventyneen
laavan kuoreen; me olemme täällä. Mies ja maisema hämärtyvät
kaukana kuin tuhka.

Suom. Riina Katajavuori
Nämä runot ovat julkaistu vuonna 1997 kirjassa
"Kuka puhuu Ц kaksitoista runoilijaa Suomesta ja Venäjältä"
(Atena Kaustannus Oy Jyväskylä)



[Shamshad Abdullaev]
 
ќбложка книги "Kuka puhuu /  то говорит"

SpyLOG

© FerLibr

vieraskirja  |  sähköposti  |  pääsivu   

Design by H. Zakirov, 2003