FerLibr

Fergana piste Fi

www.fi

Fergana.fi

last update: 27. 07. 2002                                                                           vieraskirja  |  sähköposti  |  pääsivu   


pääsivu
vieraskirja
sähköposti



Myös meilla on (venäjäksi):
Ferganan kirjasto
H. Zakirovin arkisto
Ferganan aikakauskirja

Kavafis.ru
Uzbekistanin nykykirjallisuus

 


HAMDAM ZAKIROV RUNOT

ILTA

Kumartuneena poika juo ruostuneesta
putkesta. Sitten hän käy taas tarkkailemaan
kanoja, kalkkunoita, jotka puikahtelevat, etsiskelevät jotain
tallotussa ruohossa, laskeneessa pölyssä.
Me menemme ohi. No nyt
olemme kotona. Paino,
joka kiristi huuliamme haihtuu
heti kun kynnys on ylitetty. Täällä
ei ole hätääntyneitä katseita, paitsi näitä tauluissa,
seinille ripustetuissa valokuvissa, kaikkiaan
tavanomaisia, harhailevia: kuolleita
hyvällä tavalla. Kotitöitä
laittaa teepannu, vaihtaa vaatteet, ottaa
suihku, panna levysoitin vähän
hiljemmalle, jokunen tyhjä fraasi, selailla
divaanilla jotain lehteä ja odottaa,
että pimenee ja eläimellinen pelko
kiskoo meidät toistemme luo. Mitä vielä?
Vielä halu, ettei aamu
tulisi haaveilla pitkässä unessa, missä lapset
laulavat: "Me
soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet,
me pidimme valittajaisia, mutta te
ette itkeneet mukana."*
Se olisi ollut paikallaan. Miten
sinun mielestäsi?
_____________
*Mat.11.17. tekstistä A.Menj: Ihmisen poika. Osa 2, luku 6.

ADONIS. KESÄ

Yön hiljaiset tuoksut. Lehti,
valkeaksi huuhtoutunut, täyttää sokean vaikenemisen.
Aro, hyppyrotan pelokkaan 
liikkeen, kotkan unisen katseen läpäisemä
hengittää sarastusta. Meiltä vaaditaan
miehuullisuutta; tässä ja nyt. Sydän
vastasi kutsuun valkoinen
tila, verinorot, jälkiesi jälki
usvaisessa puheettomuudessa. Aamu. Linnunpojan
ensi askeleet taivaan suuntaan oksalta
oksalle, räpistele siipiä, no.
Minun taas
ei ole suotu ottaa askeltakaan. Ja sinä puhut: "Meidät
on tuomittu vapauteen, mutta menetimme
sen heti. Rukoile hiljaisuudessa", puhut, mutta itse
laitat päälle REM:in, ja tanssit kuin
niiden solisti kohuvideolla. Ja sinä
kadotat uskontosi. Ja minä. Samalla kun
nauravat työt valitsevat kukkia
ja jumala hymyilee nupuista.
Sano,
mitä minä miehuullisuudella, jos sinä
käännyit minusta, minun kultaiseni?

SALATTUA ETSIMÄSSÄ

Aurinko:
kipu on lakannut. Sarastus
herättää halut, ja
haluttaa tuntematonta, uutta, ja
hiekan ja lehvistön hellä luode nääntyy
lämpimän aamun syleilyissä.
Tila ilman salaisuuksia, tuttu etukäteen. Ja silti
pieni lohtu sataan kertaa kuljettu
reitti, ja mahdollisuus olla näkemättä,
vilkaisematta sitä, mitä tapahtuu ympärillä. Ilma
tuoksuu vihreältä, hullaannuttavalta myrkkyjuomalta
keuhkot täyttyvät Isän hengityksestä. Taivas
arjalainen. Taivas, ja me
rukoilemme sitä joka päivä, ja eikö
sanojamme kuulla? Me kierrämme rakennustyömaat, missä
kukon metakka kanojen ympärillä, eikä
muuta asutettua. Vain
hampunversoja, kätkettyjä nurkkia, piikkiruoho
kitkemättä kasvimailta monettako vuotta ja, aidan luona,
kaksi poikasta verhonaan tupakansavu ja sanat, joita mekin
kerran heittelimme toisillemme kuin
pingispalloja. Tämä punainen aurinko syksyn piikkioksien
seppeleessä varhainen ehtoo, jo kaksikymmentä seitsemän
ja, kuka tietää
mitä vielä tulee. Me liu'umme
pimeneviä portinaluksia, vaikka
toiset ajat ja tavat, ja tämä
kaupunki, jossa kasvoimme, jossa
enää emme voi elää, sanot sinä. Vaan jotain
ehkä jättivät meille kaikkialla olevat henget. Vaikka vain
hiljaisen kuoleman auringon poltteessa tai
unen villiintyneen viinirypäleen varjossa, keskipäivällä, kun
vain muurahaiset tutkivat paratiisillisten katveikkojen
lähiseutuja.

Suom. Jukka Mallinen



[Hamdam Zakirov]

SpyLOG

© FerLibr

vieraskirja  |  sähköposti  |  pääsivu   

Design by H. Zakirov, 2003