last update: 27. 07. 2002                                                                           |  vieraskirja  |  sähköposti  |  pääsivu   

HAMDAM ZAKIROV – FERGANASTA (historiallis-geografiset lyhyt kuvaus)

PROLOOGI Fergana on samannimisen alueen pääkaupunki Uzbekistanin tasavallassa, joka ennen oli osana Neuvostolitoa, mutta noin 10 vuotta sitten sai itsenäisyyden. Ferganan kaupungin historia on alkanut vuonna 1877, kun venäjän kenraali Skobelevin apulaiset valitsivat paikan, missä vähän myöhemmin aloitettiin rakentaa linnaa. Kaupungin vierailijat tavallisesti eivät uskomaan että tämä niin rauhantahtoinen kaupunkki, joka viettää tänä vuonna 125:n vuosijuhlansa, aloitti oman historiansa varuskuntana. Mutta nykypäivän asiasta keskustelemme myöhemmin. Nyt puhumme maantiedosta ja ikivanhoista ajoista. MAANTIETO JA LUONTO Fergana ei ole ainoastaan kaupungin nimi, vaan myös laakson nimi, joka vuoristoseudulla, Keski-Aasiassa eli Turkestanissa. Vuoret, on joiden ympäröimä Ferganan laaksoon ovat suuren Pamirin vuoristojärjestelmän osa. Muinaisaikainen laakso on ollut meren pohja. Nyt meresta kertovat vain simpukankuoret. Laaksossa on paljon pienia jokeja, ja myös täällä virtaa yksi kahdesta Keski-Aasian suurimmista joista – Amudarja. Tästä syystä laakson suurin osa on niin suostuisa maanviljelusta varten. Laakson oveksi sanottaan Hodjentin läpikulkua, joka on laakson länsiosassa, missä vuorinen sormus on revennyt Pamirin vuoristojärjestelmä on nuori ja siellä usein on tapahtunut maanjärjestyksiä. Laaksossa on mannerilmasto, mutta koska vuoret puolustavat laaksona aavikontuulilta, ilmasto siellä on vähän lauhkeampiaa kuin muualla Keski-Aasiassa. Ferganan laaksoa nimitetään aasian helmeksi. Ja myös sen tähden siellä on kehittynyt maatalous. Laaksossa sataa riittävästi, niin harvoin tapahtunuu kuivuuksia, ja tavallisesti siellä on hyviä satoja. HISTORIA: 1. Muinaisaika Ensin kertaa Ferganasta mainittiin kiinalaisissa aikakirjoissa noin 1000 vuotta e.K. Laaksossa aikanaan oli ollut Davanj-niminen Maa. Oikeaan aikaan, juuri sitä kautta vähän myöhemmin oli Suuren Silkkisen Tien ensimaisia polkuja. Kiinan aikakirjat kertovat monesta yrityksestä vallata laakso, jotka päättyivät tuloksettomina. Myös kiinan aikakirjat mainitsevat Davanin mainiot hevoset. Kiinalaiset nimittivät niitä taivaisiksi. Yksityiskohtaisesti on kirjoitanyt Davanista ja noiden hevosien rodusta suuri muinainen kiinalainen historioitsija Sima Sjan "Shi-Tsi" kirjassansa. Ferganasta on mainittu myös eurooppalaisissa kronikoissa, mutta Strabonin, Herodotin ja muiden kirjoissa kerrottiin meidän laaksostamme niin vähän. Ja myöskin erilaisista lähteistä saamme erilaisia Maan nimijä. Esimerkiksi Davanj, Fahanj, Parkan, Parkana... Valitettavasti Ferganan muinaisajasta tiedämme niin vähän, vaikka mielikuvitus voisi luoda ikivanhan historian. On erilaisia muinais kuvia, joita suuressa määrässä on löytynyt vuoren luolissa Ferganan laakson ympärillä. 2. Meidän ajanlasku Monta asiaa oli tapahtunut Aasiassa, mutta meillä ei ole riittävästi dokumenteja, joissa kerrotaan Ferganan historiasta. Historioitsijat tietävät paremmin tapauksista, jotka ovat tapahtuneet, viimeinen tuhannen vuoden aikana. Tapahtumisesta, joita on ollut ennen voi sanoa vain muutamin sanoin. Keski-Aasiassa aina ovat vaeltaneet erilaiset paimentolaisheimot. Ensin pohjoisesta tulivat indo-arialaiset heimot, jotka lähtivät sitten Iraniin ja Pohjöis­Intiaan. Myös pohjoisesta tulivat tyrkilaiset heimot. Myöhemmin etelästä Iranista tuli Zaratustran uskonto, jota oli ollut Keski-Aasiassa suurin aivan arabialaisen maahanhyökkäykseen saakka, jotka tapahtui noin vuonna 700. Arabialaiset toivat oman nuoren Islam‑uskontonsa, josta kohta tuli siellä melkein ainoa. Sitten oli viisi tai kuusi kukoistuksen satavuotta, mutta tapahtui mongolialaisten kauhea maahanhyökkäys ja Aasia meni rappiolle. Pitää sanoa että vähän myöhemmin mongolialaisten jälkeen pohjoisesta tuli heimo, jonka nimi oli uzbekki. Sen tänden ensin he olivat valloittajia, mutta sitten uzbekkilaiset assimiloituivat ja sopeutuivat paikkaväestön keskuuteen, ja kuitenkin lahjoittivat heille oman kielensä ja oman nimensä. Vasta 2-3 vuosisataa sitten Keski-Aasia elpynyti taas. Puhun ei ainoastaan Tamerlanista ja hänen sotaretkistä pohjoissa ja etelässä, vaan myös Ulugbek-nimisestä emirista, joka järjesti observatorion ja edisti tiedettä ja taidetta. Meidän vuosituhannen keskipuolella Ferganan laaksossa syntyi ihminen, jonka nimi myöskin on päässyt Keski-Aasian historian suuriin kirjoihin. Hänen nimi oli Babur. 3. Baburiin alkasta nykyiseen päivään asti Babur oli Ferganan hallitsijan poika. Niin kuin hänen isänsä hän taisteli uzbekkilaisia vastaan. Mutta tässä taistelussa hän ei voittanut. Uzbekkilaiset kaapasivat vallan ja saivat melkein koko Keski-Aasian käsiinsä. Kohta myöskin tuli Ferganan vuoro. Babur perääntyi Geratiin, mistä myöhemmin hän lähti Pohjois-Intiaan, missä perusti oman keisarikunnan nimittäin Suureni Mogolien Keisarikunnan. Laaksossa isännöi uzbekkilaisia haaneja. He muuttivat pääkaupungin Kokandiin, ja Fergana muuttui Kokandin haanikunnaksi. Haanikunta kasvoi ja sen valtauspolitiikka oli antoisa. Oli aika kun Kokandin haanikunta oli Keski-Aasian suurin. Siellä puhuttiin kahta kielta – uzbekkia ja tadjikkia, joka oli sart-nimisen paikkaväestön kieli. Laakso oli suljettu maa, mihin ulkopuolinen ei voi mitenkään päästä. Ei ole todenperäisesti, mutta on mahdollista että ensimäinen eurooppalainen kuka pääsi laakson ja sitten palasi takaisin oli venäläinen unterupseeri Filipp Nazarov. Hänen matka tapahtui vuonna 1832 ja muutamia vuosia myöhemmin Filipp Nazarov kirjoitti kirjan, missä sekkaperäisesti hän kuvasi Ferganan laakson kauppunkeja, luontoa, kansaa, tapoja ja luonnetta. 4. Keski-Aasia ja Venäjä 1800-luvun toisella puolella Venäjän keisarikunta alkoi kasvaa etelään, koska keisarikunnan rajat lännessä, pohjoisessa ja idässä saavutti mahdollisen äären. Pienet ja sisäiset ristiriidat vaikuttivat niin, että ei voitu mitään asettaa vastapainoksi mahtavalle keisarikunnalle. Buharan emir, Hivan ja Kokandin haanit kohta joutuivat venäjän tsarin vassaliksi. 1870-luvulla Ferganan laakso, niin kuin muut Kokandin maat, liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Ensimmäisenä venäläiset järjestivät varuskunnan Kokandin esikaupungissa, mutta kohta he ymmärsivät että on parempi jos varuskunta oli kauempana tästä rauhattomasta ja meluisesta kaupungista. Sotilasinsinöörit löysivät toisen rauhalisemman kaupungin, mutta pitää sanoa että kukaan ei missään odottanut heitä. Loppuen lopuksi sotilaat päättivät rakentaa uuden oman kaupungin. Sen tähden oli syntynyt Fergana. 5. Kaupunki Fergana Sotilaitten pieni kaupunki eli varuskunta nimitettiin Uudeksi Margelaniksi, koska insinöörit valitsivat paikan vanhan ferganan Margelan-nimisen kaupingin vierallä. Kun Uusi Margelan vieläkin laajentui, Ferganan laakso muuttui Venäjän keisarikunnan Fergana alueksi ja pienestä varuskunnasta tuli aluen pääkaupunki. Ensimmäisenä kaupungin keskustaan rakennettiin linna. Linnasta, kuin sädet, kulkivat erilleen kadut. Kadut suuniteltiin leveiksi ja suoriksi. Kaupunki oli kasvanut nopeasti ja oli niin ihmeellista nähdä tämä eurooppalainen kaupunki aasian maassa. XX-vuosisadan alussa Uudessa Margelanissa oli noin 4 000 asukasta. Sotilaa vieläkin olivat suurin osa asukkaista. Mutta kohta Venäjältä etelään alkoi muuttaa asumaan monia ihmisia, koska uusi venäjän alue tarvitsi monia ammatteja ja spesialisteija. Vuonna 1910 kaupungin nimi on muuttunut. Uusi nimi oli Skobelev ja sen annettiin venäjäjn kenraalin kunniaksi, joka valloitti Aasian. Nykyisen nimen kaupunki sai vuonna 1924. Ennen vallankumousta Fergana oli aluen pääkaupunki, mutta Neuvostoliitön aikana Ferganan laakso jaettiin kolmeksi alueeksi. Pitää sanoa että Keski-Aasia myöskin oli jaettu. Sen tähden esimerkiksi nyt laakson maa kuuluu kolmelle intsenäiselle tasavallalle. KAUPUNGIN VÄESTÖN KOOSTUMUS Ferganan väestön koostumus ennen vallankumousta oli vain eurooppalainen. Tiettään että oli raja eurooppalaisten ja kantaväestön kaupungin osien välillä. Vallankumouksen jälkeen Aasiassa tapahtui muutosten uuden aalto, joka toi mukaan uusia ihmisiä. Ensimmäisiä muuttajia olivat Venäjältä alkanutta terrorismia pakenevat. Vähän myöhemmin saapui "uuden elämän" rakentajia. 1930-luvulla Venäjällä ja Ukrainassa sattui hirveä nälkä ja Aasia otti vastaan pakolaisia. Toisen maailmansodan aikana Ferganassa taas oli pakolaisia. Sodan jälkeen monet päättivät jäädä sinne. Myöskin sodan jälkeen Stalinin käskystä siirrettiin Aasiaan ja Sibiriin joitakin kansoja. Monia ihmisia, joita karkotettiin Uzbekistaniin joutuivät Ferganaan. Viimeinen aalto pohjoisessa tuli 1970-luvulla, kun Fergana nopeasti alkoi kasvaa kuin Keski-Aasian kemiallisen teollisuuden suureksi keskukseksi. Uzbekkit ja tadjikkit eli kantaväestö perinteisesti olivat asuneet maassa ja perestrojkan alussa he muodostivat vain 20-30 prosenttia kaupungin asukkaista. Pitää sanoa muutamin sanoin myös heistä. KANTAVÄESTÖ Keski-Aasian pitkässä historiassa voimme nähdä kuinka monia erilaisia heimoja ja kansoja, armeijoja ja suurlähetystöjä on ollut siellä. Ne kaikki jättivät jäljen kantaväestön luonteeseen ja kultuuriin, perinteisiin ja tapoihin, taiteeseen ja uskontoon. Indo-arijat (Persia ja Intia) ja kreikkilaiset (Baktriana), tyrkilaiset heimot ja kiinalaiset... Ferganan laaksossa samoin kuin koko Keski-Aasiassa hyvin tragisella ja kuitenkin miellenkiintoisella tavolla kohtaisivat ajan ja paikan käsitteet. Ferganan laakson uzbekkikieltä pidetään juuri Uzbekistanin kidallisuuden kielenä. Myöskin pidetään uzbekkikieltä kauneimpana muista tyrkkilaisesta kielista. Ja tietysti kielella on rikas sanasto, koska vain tämä tyrkkilainen kieli on lainnut paljon sanoja muista kielista: persiasta, arabiasta, hindista ja sanskritista jne. KAUPUNGIN NYKYAIKA Nyt Ferganan asukasluku on noin 200 000. 1990-luvulla monet ihmiset poistuivat Ferganasta. Suurimmaksi osaksi nämä ihmiset eivät olleet kantaväestöjä. Syyt olivat erilaisia. Kansoja, joita karkotettiin Uzbekistaniin Stalinin käskystä palautetaan omaan maahan. Monia kemialisia tehtaita suljetetiin ja työntekijät jäivät ilman töitä. Monia ihmisia halusi muuttaa, koska nuoressa itsenäisessa tasavallassa piti osata virallinen kieli. Niin kuin kaikia muitakin entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja talouskriisi kosketti myös Uzbekistania. Ihmiset siellä ovat niin köyhiä, palkkat ovat niin pieniä (noin 10‑15 euroa). Kantaväestö elää vain koska siellä on viljava maa ja paljon aurinkoa ja vettä. EPILOOGI Kuten aina Fergana nyt on hiljainen, puhdas ja vihrejä kaupunki. Joskus voi sanoa että Ferganan taivas on vihreä, ja myöskin voi sanoa että puunlatvat luotettavasti puolustavat kaupunkia kesän helteeltä. Joskus voi sanoa että Fergana on niin autio kaupunki, koska suorilla kaduilla toisinaan saa nähdä tai tavata tunnissa vain 2 tai 3 ihmistä. Joskus, erikoisesti lapsena ja nuorena, minusta tuntui että kaupunki on elävä. Että talot ja kadut, aidat ja seinät, pylväät ja rungot ovat elossa, että ne hengittävät ja keskustelevat omassa kielillä, josta me ymmärrämme niin vähän. Joskus minä luulen että ymmärrän tätä kieltä enemman kuin ihmisten kieltä. Ja satun harmistua että maailma on järjestetty niin että minä (niin kuin monet muut ihmiset) en voi asua siellä, missä haluaisin, missä minulle olisi parempi... KÄYTTÄMINEN KIRJALLISUUS 1. Azimdjanova S. – Gosudarstvo Babura v Kabule i Indii (Baburin valta Kabulissa ja Intiassa).– M. 1977 2. "Babur-name" (Baburin kirja). – Tashkent, 1993 3. Gafurov B. – Tadjiki (Tadjikkin Kansan historia). – M. 1972 4. Gijas-ad-Din Ali – Dnevnik pohoda Timura v Indiju (Tamerlanin Intiahin sotaretkin päjväkirja). – M. 1958 5. "Drevnij Vostok: etnokulturnye svjazi" (Muinainen Itä: etno-kultuuriset yhteykset). – M. 1988 6. "Istoria narodov Uzbekistana" (Uzbekistanin kansojen historia), n.1 – Tashkent, 1992 7. Jelisejev J. – Suomalais-Venäläinen ja Venäläis-Suomalainen Sanakirja. – M. 1997 8. "Kniga Marko Polo" (Marko Polon kirja). – M. 1955 9. Klaviho, Rui Gonsales – Dnevnik puteshestvija v Samarkand ko dvortsu Timura (Samaskandiin Timurin palatsiin matkan päjväkirja). – M. 1990 10.Kolbincev A. – Puteshestvie po Ferganskoj doline (Ferganan laaksosta matkailu). – Tashkent, 1979 11. Nazarov F. – Zapiski o nekotoryh narodah Srednej Azii (Keski-Aasian eräästä kansasta muistiinpainot). – M. 1968 12. Rahimov M. – Istorija Fergany (Ferganan historia). – Tashkent, 1984 13. Syma Sjan – Istoricheskie zapiski / Shi Tsi, n. 6 – M. 1992 14. Shefer E. – Zolotye persiki Samarkanda (Samarkandin kultaisia persikkat). – M. 1981

ylös

|  vieraskirja  |  sähköposti  |  pääsivu