|
HAMDAM ZAKIROV FERGANASTA
(historiallis-geografiset lyhyt kuvaus)
|
PROLOOGI
Fergana on samannimisen alueen pääkaupunki Uzbekistanin
tasavallassa, joka ennen oli osana Neuvostolitoa, mutta noin
10 vuotta sitten sai itsenäisyyden.
Ferganan
kaupungin historia on alkanut vuonna 1877, kun venäjän
kenraali Skobelevin apulaiset valitsivat paikan, missä
vähän myöhemmin aloitettiin rakentaa linnaa.
Kaupungin vierailijat tavallisesti eivät uskomaan että
tämä niin rauhantahtoinen kaupunkki, joka viettää
tänä vuonna 125:n vuosijuhlansa, aloitti oman historiansa
varuskuntana.
Mutta nykypäivän asiasta keskustelemme myöhemmin.
Nyt puhumme maantiedosta ja ikivanhoista ajoista.
MAANTIETO JA LUONTO
Fergana ei ole ainoastaan kaupungin nimi, vaan myös laakson
nimi, joka vuoristoseudulla, Keski-Aasiassa eli Turkestanissa.
Vuoret, on joiden ympäröimä Ferganan
laaksoon ovat suuren Pamirin vuoristojärjestelmän
osa. Muinaisaikainen laakso on ollut meren pohja. Nyt meresta
kertovat vain simpukankuoret.
Laaksossa
on paljon pienia jokeja, ja myös täällä
virtaa yksi kahdesta Keski-Aasian suurimmista joista
Amudarja. Tästä
syystä laakson suurin osa on niin suostuisa maanviljelusta
varten.
Laakson oveksi sanottaan Hodjentin läpikulkua, joka on
laakson länsiosassa, missä vuorinen sormus on revennyt
Pamirin vuoristojärjestelmä on nuori ja siellä
usein on tapahtunut maanjärjestyksiä.
Laaksossa
on mannerilmasto, mutta koska vuoret puolustavat laaksona
aavikontuulilta, ilmasto siellä on vähän lauhkeampiaa
kuin muualla Keski-Aasiassa. Ferganan laaksoa nimitetään
aasian helmeksi. Ja myös sen tähden siellä
on kehittynyt maatalous.
Laaksossa sataa riittävästi, niin harvoin
tapahtunuu kuivuuksia, ja tavallisesti siellä on hyviä
satoja.
HISTORIA:
1. Muinaisaika
Ensin
kertaa Ferganasta mainittiin kiinalaisissa aikakirjoissa noin
1000 vuotta e.K. Laaksossa aikanaan oli ollut Davanj-niminen
Maa. Oikeaan aikaan, juuri sitä kautta vähän
myöhemmin oli Suuren Silkkisen Tien ensimaisia polkuja.
Kiinan aikakirjat kertovat monesta yrityksestä vallata
laakso, jotka päättyivät tuloksettomina. Myös
kiinan aikakirjat mainitsevat Davanin mainiot hevoset. Kiinalaiset
nimittivät niitä taivaisiksi. Yksityiskohtaisesti
on kirjoitanyt Davanista ja noiden hevosien rodusta suuri
muinainen kiinalainen historioitsija Sima Sjan "Shi-Tsi"
kirjassansa.
Ferganasta
on mainittu myös eurooppalaisissa kronikoissa, mutta
Strabonin, Herodotin ja muiden kirjoissa kerrottiin meidän
laaksostamme niin vähän. Ja myöskin erilaisista
lähteistä saamme erilaisia Maan nimijä. Esimerkiksi
Davanj, Fahanj, Parkan, Parkana...
Valitettavasti Ferganan muinaisajasta tiedämme niin vähän,
vaikka mielikuvitus voisi luoda ikivanhan historian. On erilaisia
muinais kuvia, joita suuressa määrässä
on löytynyt vuoren luolissa Ferganan laakson ympärillä.
2. Meidän ajanlasku
Monta asiaa oli tapahtunut Aasiassa, mutta meillä ei
ole riittävästi dokumenteja, joissa kerrotaan Ferganan
historiasta. Historioitsijat tietävät paremmin tapauksista,
jotka ovat tapahtuneet, viimeinen tuhannen vuoden aikana.
Tapahtumisesta, joita on ollut ennen voi sanoa vain muutamin
sanoin.
Keski-Aasiassa aina ovat vaeltaneet erilaiset paimentolaisheimot.
Ensin pohjoisesta tulivat indo-arialaiset heimot, jotka lähtivät
sitten Iraniin ja PohjöisIntiaan. Myös pohjoisesta
tulivat tyrkilaiset heimot. Myöhemmin etelästä
Iranista tuli Zaratustran uskonto, jota oli ollut Keski-Aasiassa
suurin aivan arabialaisen maahanhyökkäykseen saakka,
jotka tapahtui noin vuonna 700.
Arabialaiset
toivat oman nuoren Islam‑uskontonsa, josta kohta tuli
siellä melkein ainoa. Sitten oli viisi tai kuusi kukoistuksen
satavuotta, mutta tapahtui mongolialaisten kauhea maahanhyökkäys
ja Aasia meni rappiolle.
Pitää sanoa että vähän myöhemmin
mongolialaisten jälkeen pohjoisesta tuli heimo, jonka
nimi oli uzbekki. Sen tänden ensin he olivat valloittajia,
mutta sitten uzbekkilaiset assimiloituivat ja sopeutuivat
paikkaväestön keskuuteen, ja kuitenkin lahjoittivat
heille oman kielensä ja oman nimensä.
Vasta
2-3 vuosisataa sitten Keski-Aasia elpynyti taas. Puhun ei
ainoastaan Tamerlanista ja hänen sotaretkistä pohjoissa
ja etelässä, vaan myös Ulugbek-nimisestä
emirista, joka järjesti observatorion ja edisti tiedettä
ja taidetta.
Meidän vuosituhannen keskipuolella Ferganan laaksossa
syntyi ihminen, jonka nimi myöskin on päässyt
Keski-Aasian historian suuriin kirjoihin. Hänen nimi
oli Babur.
3. Baburiin alkasta nykyiseen päivään asti
Babur
oli Ferganan hallitsijan poika. Niin kuin hänen isänsä
hän taisteli uzbekkilaisia vastaan. Mutta tässä
taistelussa hän ei voittanut. Uzbekkilaiset kaapasivat
vallan ja saivat melkein koko Keski-Aasian käsiinsä.
Kohta myöskin tuli Ferganan vuoro. Babur perääntyi
Geratiin, mistä myöhemmin hän lähti Pohjois-Intiaan,
missä perusti oman keisarikunnan nimittäin Suureni
Mogolien Keisarikunnan.
Laaksossa isännöi uzbekkilaisia haaneja. He muuttivat
pääkaupungin Kokandiin, ja Fergana muuttui Kokandin
haanikunnaksi. Haanikunta kasvoi ja sen valtauspolitiikka
oli antoisa. Oli aika kun Kokandin haanikunta oli Keski-Aasian
suurin.
Siellä puhuttiin kahta kielta uzbekkia
ja tadjikkia, joka oli sart-nimisen paikkaväestön
kieli. Laakso oli suljettu maa, mihin ulkopuolinen ei voi
mitenkään päästä. Ei ole todenperäisesti,
mutta on mahdollista että ensimäinen eurooppalainen
kuka pääsi laakson ja sitten palasi takaisin oli
venäläinen unterupseeri Filipp Nazarov. Hänen
matka tapahtui vuonna 1832 ja muutamia vuosia myöhemmin
Filipp Nazarov kirjoitti kirjan, missä sekkaperäisesti
hän kuvasi Ferganan laakson kauppunkeja, luontoa, kansaa,
tapoja ja luonnetta.
4. Keski-Aasia ja Venäjä
1800-luvun
toisella puolella Venäjän keisarikunta alkoi kasvaa
etelään, koska keisarikunnan rajat lännessä,
pohjoisessa ja idässä saavutti mahdollisen äären.
Pienet ja sisäiset ristiriidat vaikuttivat niin, että
ei voitu mitään asettaa vastapainoksi mahtavalle
keisarikunnalle. Buharan emir, Hivan ja Kokandin haanit kohta
joutuivat venäjän tsarin vassaliksi.
1870-luvulla
Ferganan laakso, niin kuin muut Kokandin maat, liitettiin
Venäjän keisarikuntaan. Ensimmäisenä venäläiset
järjestivät varuskunnan Kokandin esikaupungissa,
mutta kohta he ymmärsivät että on parempi jos
varuskunta oli kauempana tästä rauhattomasta ja
meluisesta kaupungista.
Sotilasinsinöörit löysivät toisen rauhalisemman
kaupungin, mutta pitää sanoa että kukaan ei
missään odottanut heitä. Loppuen lopuksi sotilaat
päättivät rakentaa uuden oman kaupungin. Sen
tähden oli syntynyt Fergana.
5. Kaupunki Fergana
Sotilaitten pieni kaupunki eli varuskunta nimitettiin Uudeksi
Margelaniksi, koska insinöörit valitsivat paikan
vanhan ferganan Margelan-nimisen kaupingin vierallä.
Kun Uusi Margelan vieläkin laajentui, Ferganan laakso
muuttui Venäjän keisarikunnan Fergana alueksi ja
pienestä varuskunnasta tuli aluen pääkaupunki.
Ensimmäisenä
kaupungin keskustaan rakennettiin linna. Linnasta, kuin sädet,
kulkivat erilleen kadut. Kadut suuniteltiin leveiksi ja suoriksi.
Kaupunki oli kasvanut nopeasti ja oli niin ihmeellista nähdä
tämä eurooppalainen kaupunki aasian maassa.
XX-vuosisadan
alussa Uudessa Margelanissa oli noin 4 000 asukasta. Sotilaa
vieläkin olivat suurin osa asukkaista. Mutta kohta Venäjältä
etelään alkoi muuttaa asumaan monia ihmisia, koska
uusi venäjän alue tarvitsi monia ammatteja ja spesialisteija.
Vuonna
1910 kaupungin nimi on muuttunut. Uusi nimi oli Skobelev ja
sen annettiin venäjäjn kenraalin kunniaksi, joka
valloitti Aasian.
Nykyisen nimen kaupunki sai vuonna 1924. Ennen vallankumousta
Fergana oli aluen pääkaupunki, mutta Neuvostoliitön
aikana Ferganan laakso jaettiin kolmeksi alueeksi. Pitää
sanoa että Keski-Aasia myöskin oli jaettu. Sen tähden
esimerkiksi nyt laakson maa kuuluu kolmelle intsenäiselle
tasavallalle.
KAUPUNGIN VÄESTÖN KOOSTUMUS
Ferganan
väestön koostumus ennen vallankumousta oli vain
eurooppalainen. Tiettään että oli raja eurooppalaisten
ja kantaväestön kaupungin osien välillä.
Vallankumouksen jälkeen Aasiassa tapahtui muutosten uuden
aalto, joka toi mukaan uusia ihmisiä. Ensimmäisiä
muuttajia olivat Venäjältä alkanutta terrorismia
pakenevat. Vähän myöhemmin saapui "uuden
elämän" rakentajia. 1930-luvulla Venäjällä
ja Ukrainassa sattui hirveä nälkä ja Aasia
otti vastaan pakolaisia.
Toisen maailmansodan aikana Ferganassa taas oli pakolaisia.
Sodan jälkeen monet päättivät jäädä
sinne. Myöskin sodan jälkeen Stalinin käskystä
siirrettiin Aasiaan ja Sibiriin joitakin kansoja. Monia ihmisia,
joita karkotettiin Uzbekistaniin joutuivät Ferganaan.
Viimeinen aalto pohjoisessa tuli 1970-luvulla, kun Fergana
nopeasti alkoi kasvaa kuin Keski-Aasian kemiallisen teollisuuden
suureksi keskukseksi. Uzbekkit ja tadjikkit eli kantaväestö
perinteisesti olivat asuneet maassa ja perestrojkan alussa
he muodostivat vain 20-30 prosenttia kaupungin asukkaista.
Pitää sanoa muutamin sanoin myös heistä.
KANTAVÄESTÖ
Keski-Aasian
pitkässä historiassa voimme nähdä kuinka
monia erilaisia heimoja ja kansoja, armeijoja ja suurlähetystöjä
on ollut siellä. Ne kaikki jättivät jäljen
kantaväestön luonteeseen ja kultuuriin, perinteisiin
ja tapoihin, taiteeseen ja uskontoon. Indo-arijat (Persia
ja Intia) ja kreikkilaiset (Baktriana), tyrkilaiset heimot
ja kiinalaiset...
Ferganan
laaksossa samoin kuin koko Keski-Aasiassa hyvin tragisella
ja kuitenkin miellenkiintoisella tavolla kohtaisivat ajan
ja paikan käsitteet. Ferganan laakson uzbekkikieltä
pidetään juuri Uzbekistanin kidallisuuden kielenä.
Myöskin pidetään uzbekkikieltä kauneimpana
muista tyrkkilaisesta kielista. Ja tietysti kielella on rikas
sanasto, koska vain tämä tyrkkilainen kieli on lainnut
paljon sanoja muista kielista: persiasta, arabiasta, hindista
ja sanskritista jne.
KAUPUNGIN NYKYAIKA
Nyt
Ferganan asukasluku on noin 200 000. 1990-luvulla monet ihmiset
poistuivat Ferganasta. Suurimmaksi osaksi nämä ihmiset
eivät olleet kantaväestöjä. Syyt olivat
erilaisia. Kansoja, joita karkotettiin Uzbekistaniin Stalinin
käskystä palautetaan omaan maahan. Monia kemialisia
tehtaita suljetetiin ja työntekijät jäivät
ilman töitä. Monia ihmisia halusi muuttaa, koska
nuoressa itsenäisessa tasavallassa piti osata virallinen
kieli.
Niin kuin kaikia muitakin entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja
talouskriisi kosketti myös Uzbekistania. Ihmiset siellä
ovat niin köyhiä, palkkat ovat niin pieniä
(noin 10‑15 euroa). Kantaväestö elää
vain koska siellä on viljava maa ja paljon aurinkoa ja
vettä.
EPILOOGI
Kuten
aina Fergana nyt on hiljainen, puhdas ja vihrejä kaupunki.
Joskus voi sanoa että Ferganan taivas on vihreä,
ja myöskin voi sanoa että puunlatvat luotettavasti
puolustavat kaupunkia kesän helteeltä.
Joskus voi sanoa että Fergana on niin autio kaupunki,
koska suorilla kaduilla toisinaan saa nähdä tai
tavata tunnissa vain 2 tai 3 ihmistä.
Joskus, erikoisesti lapsena ja nuorena, minusta tuntui että
kaupunki on elävä. Että talot ja kadut, aidat
ja seinät, pylväät ja rungot ovat elossa, että
ne hengittävät ja keskustelevat omassa kielillä,
josta me ymmärrämme niin vähän.
Joskus minä luulen että ymmärrän tätä
kieltä enemman kuin ihmisten kieltä. Ja satun harmistua
että maailma on järjestetty niin että minä
(niin kuin monet muut ihmiset) en voi asua siellä, missä
haluaisin, missä minulle olisi parempi...
KÄYTTÄMINEN KIRJALLISUUS
1. Azimdjanova S. Gosudarstvo
Babura v Kabule i Indii (Baburin valta Kabulissa ja Intiassa).
M. 1977
2.
"Babur-name" (Baburin kirja). Tashkent,
1993
3. Gafurov B. Tadjiki
(Tadjikkin Kansan historia). M.
1972
4. Gijas-ad-Din Ali Dnevnik
pohoda Timura v Indiju (Tamerlanin Intiahin sotaretkin päjväkirja).
M. 1958
5. "Drevnij Vostok: etnokulturnye svjazi" (Muinainen
Itä: etno-kultuuriset yhteykset). M.
1988
6. "Istoria narodov Uzbekistana" (Uzbekistanin kansojen
historia), n.1 Tashkent,
1992
7. Jelisejev J. Suomalais-Venäläinen
ja Venäläis-Suomalainen Sanakirja. M.
1997
8. "Kniga Marko Polo" (Marko Polon kirja).
M. 1955
9. Klaviho, Rui Gonsales Dnevnik
puteshestvija v Samarkand ko dvortsu Timura (Samaskandiin
Timurin palatsiin matkan päjväkirja). M.
1990
10.Kolbincev A. Puteshestvie
po Ferganskoj doline (Ferganan laaksosta matkailu).
Tashkent, 1979
11. Nazarov F. Zapiski
o nekotoryh narodah Srednej Azii (Keski-Aasian eräästä
kansasta muistiinpainot). M.
1968
12. Rahimov M. Istorija
Fergany (Ferganan historia). Tashkent,
1984
13. Syma Sjan Istoricheskie
zapiski / Shi Tsi, n. 6 M.
1992
14. Shefer E. Zolotye
persiki Samarkanda (Samarkandin kultaisia persikkat).
M. 1981
|
|
|
|
[Hamdam Zakirov]
|
|